Tutkimus
DSA on kehitetty psykoterapian prosessitutkimuksen menetelmäksi. Yhdistyksen jäsenet tekevät aktiivista tutkimusta DSA:n avulla.
Kliininen tutkimus
DiaSek®-menetelmän vaikuttavuutta on tutkittu satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa Päijät-Hämeen keskussairaalan psykiatrian klinikalla vuosina 2015–2016. Tutkimuksessa verrattiin DiaSek®-arviointia tavanomaiseen psykiatriseen arviointiin: kummassakin ryhmässä 40 potilasta.
DiaSek® osoittautui merkittävästi asiakaslähtöisemmäksi: potilaan ja arvioijan yksimielisyys hoitotavoitteista, menetelmistä ja yhteistyön laadusta oli 0,63 (Spearmanin Rho), tavanomaisessa arvioinnissa 0,26.
Tulokset on julkaistu European Journal of Mental Health -lehdessä.
Vuodesta 2015 alkaen Nuorten Ystävät ry:n ja Oulun yliopiston kanssa on toteutettu kaksivuotinen kehittämiskoulutus DiaSek®:n soveltamisesta nuorisotyöhön.
DSA-Intelligence
Tutkimushanke, jossa kehitetään tekoälypohjaista dialogisen sekvenssianalyysin työkalua. Hanke yhdistää koneoppimista ja asiantuntijatietoa DSA-analyysin tueksi.
NIPRT — Nordic Institute for Psychotherapy Research and Training
Julkaisut
Yleisesityksiä DSA, DiaSek ja dialoginen ohjaus
Valkonen, H. (2015). Dialoginen sekvenssianalyysi ilmaisujen tutkimisen mikroanalyyttisenä menetelmänä — perusteita ja tutkimustuloksia.
Kirjassa Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus (pp.105). Itä-Suomen yliopisto.
Teoreettisia tutkimuksia ja teorian kehittämistä
Leiman, M. (2024). Semiotic object relations theory (SORT) as the basic CAT theory.
Teoksessa Brummer, L. & Cavieres, M. & Tan, R. (Ed.) The Oxford Handbook of Cognitive Analytic Therapy. Oxford University Press.
Dias Neto, D. & Leiman, M. (2021). Two levels of meaning elaboration in psychological research.
Theory & Psychology, 31, 446–450.
Leiman, M. (2012). Dialogical sequence analysis in studying psychotherapeutic discourse.
International Journal for Dialogical Science, 6(1), 123–147.
Leiman, M. (2004). Dialogical Sequence Analysis.
Teoksessa Hermans, H.J.M. & Dimaggio, G. (Eds.) The Dialogical Self in Psychotherapy. Brunner-Routledge, ss. 255–269.
Leiman, M. (2002). Toward semiotic dialogism: The role of sign-mediation in the dialogical self.
Theory & Psychology, 12, 221–235.
Leiman, M. & Stiles, W. (2001). Dialogical sequence analysis and the zone of proximal development as conceptual enhancements to the assimilation model: The case of Jan revisited.
Psychotherapy Research, 11(3), 311–330.
Leiman, M. (1997). Procedures as dialogical sequences: A revised version of the fundamental concept in Cognitive Analytic Therapy.
British Journal of Medical Psychology, 70, 193–207.
Leiman, M. (1994). Projective identification as early joint action sequences: A Vygotskian addendum to the Procedural Sequence Object Relations Model.
British Journal of Medical Psychology, 67, 97–106.
Leiman, M. (1992). The concept of sign in the work of Vygotsky, Winnicott and Bakhtin: Further integration of object relations theory and activity theory.
British Journal of Medical Psychology, 65, 209–221.
DSA menetelmänä psykoterapeuttisen muutoksen tutkimuksessa
Tikkanen, S. (2025). Lapsen tutkimusprosessi muutostapahtumana vanhemman kannalta.
Psykologia, 51, 58–63.
Savolainen, J., Lindfors, O. & Leiman, M. (2023). Individual target problems, self-observation and change in short-term psychodynamic psychotherapy.
Journal of Contemporary Psychotherapy, 54, 1–9.
Valkonen, H. (2019). Epävakaiden potilaiden itsehavainnoinnin laatu (Lectio Praecursoria).
Valkonen, H. (2018). The dynamics of self-observation in patients with borderline personality disorder (BPD) diagnosis.
Gersh, E., Leiman, M., Hulbert, C., McCutcheon, L., Burke, E., Valkonen, H., Tikkanen, S. & Chanen, A. (2017). Alliance rupture and repair processes in borderline personality disorder: A case study using dialogical sequence analysis.
Counselling Psychology Quarterly, 31.
Gersh, E., Hulbert, C., Leiman, M., McCutcheon, L., Burke, E., Valkonen, H., Tikkanen, S. & Chanen, A. (2017). The relationship between formulation, self-observation and the alliance process in psychotherapy for BPD.
International Journal of Cognitive Analytic Therapy and Relational Mental Health, 1, 71–98.
Tikkanen, S. (2015). Development of an empathic stance: Dialogical sequence analysis of a single case during child neurological assessment procedures.
Tikkanen, S. (2015). Katsaus kognitiivis-analyyttisesta psykoterapiasta tehtyyn tutkimukseen.
Zonzi, A., Barkham, M., Hardy, G., Llewelyn, S., Stiles, W. & Leiman, M. (2014). Zone of proximal development (ZPD) as an ability to play in psychotherapy.
Psychology and Psychotherapy, 87.
Tikkanen, S. & Leiman, M. (2014). Resolution of an impasse at a network meeting — Dialogical sequence analysis of the use of a shared formulation.
Counselling Psychology Quarterly, 27, 154–173.
Tikkanen, S., Stiles, W. & Leiman, M. (2013). Achieving an empathic stance: Dialogical sequence analysis of a change episode.
Psychotherapy Research, 23.
Leiman, M. (2011). Mikhail Bakhtin's contribution to psychotherapy research.
Culture & Psychology, 17(4), 441–461.
Tikkanen, S., Stiles, W. & Leiman, M. (2011). Parent development in clinical child neurological assessment process: Encounters with the assimilation model.
Psychotherapy Research, 21, 593–607.
Stiles, W., Leiman, M., Shapiro, D., Hardy, G., Barkham, M., Detert, N. & Llewelyn, S. (2006). What does the first exchange tell? Dialogical sequence analysis and assimilation in very brief therapy.
Psychotherapy Research, 16, 408–421.
DSA terapeutin työvälineenä
Kivikkokangas, S. & Enckell, H. (2020). DSA psykoterapeutin työvälineenä.
Psykoterapia-lehti.
DSA työnohjauksessa
Leiman, M. (2015). DSA in supervision.
DSA erityisiä sovellutuksia
Kaunisto, S.-L., Estola, E. & Leiman, M. (2013). 'I've let myself get tired' — one teacher's self-reflection process in a peer group.
Reflective Practice, 14.
Suomessa ja kansainvälisesti raportoidut tutkimukset ja esitykset
Kivikkokangas, S. & Leiman, M. (tulossa). Dialoginen sekvenssianalyysi — kliinisen kuuntelemisen menetelmä.
Vastapaino.
Savander, E. (2019). Implementation of dialogical sequence analysis as a case formulation for the assessment of patients at a community mental health centre: Randomized controlled pilot study.
Savander, E., Weiste, E., Hintikka, J., Leiman, M., Valkeapää, T., Heinonen, E. & Peräkylä, A. (2019). Offering patients opportunities to reveal their subjective experiences in psychiatric assessment interviews.
Patient Education and Counseling, 102.
Savolainen, J.S. (2017). Yksilölliset kohdeongelmat ja muutos lyhytpsykoterapiassa: Dialoginen sekvenssianalyysi muutoksen arvioinnissa.
Pro gradu. Helsingin yliopisto.
Tikkanen, S. (2014). Formulation during the child assessment process.
Reformulation — Theory and Practice in Cognitive Analytic Therapy. Summer 2014.
Lahti-Nuuttila, P. (2011). Dialoginen sekvenssianalyysi (DSA) päiväsairaalapotilaan muutoksen arvioinnissa.
Lisensiaatintyö, psykologia, Helsingin yliopisto.
Leiman, M. (2011). CAT as integrative therapy.
4th International CAT Conference, Kraków, Poland.
Savolainen, J. (2011). Changes in observer position during short-term cognitive analytic group.
Poster, 4th International CAT Conference, Cracow, Poland.
Tikkanen, S. (2011). Using case formulation by DSA in analysing parent development — a case description.
Paper, 4th International CAT Conference, Cracow, Poland.
Torppa, M., Timonen, O., Keinänen-Kiukaanniemi, S., Larivaara, P. & Leiman, M. (2006). Patient-nurse-doctor interaction in general practice teleconsultations.
Journal of Telemedicine and Telecare, 12, 306–310.
Tekstejä
Sivulla on linkkejä dialogisen sekvenssianalyysin sisältöä ja kehittämistä esitteleviin teksteihin ja tutkimuksiin. Sivu täydentyy vähitellen, muutaman kuukauden välein.