TYÖNOHJAUS

Psykoterapian työnohjaus on psykoterapeutin ja psykoterapiaa opiskelevan asiakastyön tutkimista yhdessä työnohjaajan kanssa.  Työnohjauksen tavoitteena on ohjattavan ammatillinen oppimisen, kehittymisen ja työssä jaksamisen tukeminen. Ammattiin tähtäävässä opiskelussa työnohjauksella on perinteisesti ollut laadunvarmistuksen tehtävä.  

Psykoterapia on asiakkaan ilmaisun, sen sisältämien merkitysten ja tunnesisältöjen sekä niiden keskinäisten viittaussuhteiden tutkimista.  Terapeutin on tärkeä löytää ’sinne, missä asiakas on'. Psykoterapia on työskentelyä kohti sen hahmottamista, minkälaisten kohteiden kanssa asiakas on tekemisissä, miten liike kohteesta toiseen etenee, mitkä ovat keskeisiä ongelmallisia asetelmia ja tapoja yrittää tulla toimeen niiden kanssa.  Tavoitteena on kosketuksen ja osallisuuden löytyminen asiakkaan ongelmallisiin kokemuksiin, jotta mahdollisuuksia muutokseen niihin suhtautumisessa voi avautua.

Tähän tehtävään tarvitaan teoriaa hoidettavasta ongelmasta, muutoksen selitysmallista, menetelmistä tai hoidon tavoitteista (Valkonen,2012; Wampold, 2002,2010).  Teoreettiset hahmotustavat ovat välineitä tutkia ja jäsentää asiakkaan ilmaisua ja terapiaprosessissa esille tulevia ilmiöitä. Teoria auttaa fokusoimaan työtä, löytämään ja priorisoimaan psykoterapian kannalta tärkeitä asetelmia ja teemoja asiakkaan tuottamasta aineistosta. Valkonen (2012) on kuvannut tätä suunnistamiseksi kartan ja siihen liittyvien karttamerkkien, teoreettisten käsitteiden avulla potilaan ja terapiasuhteen maastossa.  

Myös psykoterapian työnohjauksessa tarvitaan teoreettisia käsitteitä ja työskentelyn etenemistä ohjaavia karttoja. Psykoterapian työnohjaajalla on koulutuksensa, elämän- ja kokemustensa sekä oman toimintansa reflektoinnin pohjalta muotoutunut viitekehys tai useampia erilaisia orientaatioita. Näiden varassa hän kuuntelee, eläytyy, tekee havaintoja ja tulkitsee asiakkaan ja psykoterapeutin ilmaisua, vuorovaikutusta, siihen liittyviä tunteita ja muita terapiaprosessin ilmiöitä. Työnohjaaja soveltaa sekä eläytyvää ymmärrystään ja viitekehystensä käsitteellisiä jäsennyksiä ohjattavan työnohjausistuntoon tuoman aineiston tarkastelussa ja työnohjattavan esittämien huomioiden ja pohdintojen ja kysymysten kommentoinnissa. 

Tapaustyönohjaus voi perustua ohjattavan sanalliseen kuvaukseen   asiakkaansa tilanteesta, toiminnasta, käyntien tapahtumista, sen vuorovaikutuksen laadusta ja kulusta. Työnohjattava kuvaa hänessä itsessään terapiaistunnon aikana, sen jälkeen tai pitemmän terapiaprosessin kuluessa virinneitä tuntemuksiaan ja ajatuksiaan. Työnohjattavan sanallisten kuvausten ja pohdintojen lisäksi myös suorat ääni- ja kuvatallenteet käynneiltä ja niiden aukikirjoitetut litteraatiot voivat olla psykoterapian työnohjauksen aineistona. Tallenteita katsomalla ja kuuntelemalla voi seurata asiakkaan ja työntekijän välille syntyvän yhteistyösuhteen vaiheita; miten asiakas asettuu vuorovaikutukseen ja kertoo tilanteestaan, miten työntekijä tavoittaa asiakkaan ilmaisua ja vastaa siihen, miten asiakas ottaa sen vastaan jne.  

Psykoterapian työnohjaajan tukee ohjattavaa työnohjaukseen tuodun aineiston käsitteellisessä kokoamisessa, tapausjäsentelyssä. Sen tavoitteena on asiakkaan ongelmia ja oireita ylläpitävien asetelmien ja toimintatapojen hahmottaminen työskentelyn fokuksen tarkentumiseksi. Dialogisen sekvenssianalyysin käsitteet ovat syntyneet psykoterapian työnohjauksen   kontekstissa ja ne soveltuvat tähän käyttöön hyvin. (Soile Tikkanen, 2020)